Silloin noin puolitoista vuotta sitten, kun tänne maalle muutimme yksi suurimmista toiveistani oli että pääsisin kudontapiiriin kutomaan mattoa, hahaa. (Okei tämä oli ainoa syy miksi muutimme, hehee vitsiii). Äitini oli tämän harrastuksen jo aloittanut asuessamme vielä pääkaupunkiseudulla ja olin jo silloin täysin myyty! Toki Espoossa, Vantaalla ja Helsingissäkin vastaavanlaisia kudontapiirejä kansalaisopistosta löytyi, mutta sinne meneminen tälläisenä vasta-alkajana tuntui mahdottomalta.
Vähähaaran kylätalo ja kudontapiirin kokoontumispaikka |
Tämä harras toiveeni toteutuikin siis jo vuosi sitten, kun kudontapiiri taas alkoi syksyllä. Olen ehkä muutamia kertoja aikaisemmin jo maininnut tästä harrastuksestani (ainakin Instagrammissa on kuvia pyörinyt), mutta ajattelin katsoa miten selviän ensimmäisen vuoden ja kokeilla onko tämä edes se "mun juttu" ja kirjoitella vasta sitten isommin tästä koko hommasta.
Niin tosiaan, vuosi sitten olin ihan ulalla ja tiesin vain että haluan kutoa "itse" omin pikku kätösin maton! Kröhöm ja jos joku väittää mattojen kutomisen olevan mummojen hommaa, tottahan se on, nimittäin olen porukan nuorin (vaikka olenkin jo vanha ;)) ja muut ovat väliltä noin 40-80 vuotta. Tämä ei kuitenkaan menoa haittaa, päinvastoin on aivan ihanaa olla tässä porukassa ja tuntea kuuluvansa siihen.
Kaikki piirissä olevat ovat mukavia ja aina auttamassa toisiaan ja yksi parhaista jutuista on tietenkin, että äitikin on siellä (ikuinen äitintyttö). Myös meidän opettajamme on erittäin ammattitaitoinen ja intoa häneltä ei puutu! Kudontapiiri kokoontuu kerran viikossa paikallisella Vähähaaran kylätalolla aina maanantaisin, mutta kutomassa saa käydä sen lisäksi niin paljon ja usein kuin haluaa. Niin ja voin kertoa, että siellä siis on lähestulkoon aina joku paukuttamassa kangaspuita.
Kansalaisopiston kevätnäyttelyn helmiä <3 |
"Meidän" piiriläisen saali! |
Ensimmäinen työni kundontapiirissä oli siis matto jonka kudoin vanhoista farkuista (tietenkin)! Äitini auttoi kutomisessa paljon ja kutoikin ainakin puolet matosta, heh. Tässä vaiheessa olin jo vähän luovuttamassa, koska kangaspuut olivat melko haasteelliset varsinkin loimen päästäminen, joka oli minulle aivan mahdoton homma yksin. Matosta tuli kuitenkin ihan mielettömän hieno ja äidin kanssa nähtiin paljon vaivaa sen tekemisessä, kun kaikki farkutkin leikattiin kuteiksi itse. Nyt tämä yli kolme metrinen komistus koristaa keittömme lattiaa ja sopii mielestäni sinne kuin nenä päähän, vaikka ei sitä sinne varsinaisesti suunniteltukaan.
Kolmas ja viimeinen työni oli "makkarin" matot, jotka sain kudottua loppuun vasta nyt syksyllä. Mattoja kudoin siis kaksin kappalein ja molemmat ovat 2 metrin pituisia hapsujen kanssa. Kolmas pidempi matto pitäisi vielä samasta kuteesta tehdä, mutta katsotaan tuleeko koskaan tehtyä, heh. Kutominen oli jo paljon helpompaa ja mukavampaa, koska kangaspuutkin olivat erit ja nämä matot voin ylpeänä kertoa tehneeni ihan itse! JEI!
Matoissa käyttämäni kude on ostettu valmiiksi leikattuna Triteks nimisestä paikasta Tampereelta. Paikka siis myy tätä kangasteollisuuden ylijäämä trikoota edullisin hinnoin ja me mattojen kutojat ja virkkaajat kiitämme! Oma kuteeni on kuulemma Finlaysonin. Tästä Triteksistä itsestään voisin tehdä joskus oman pienen postauksen.
Melkein valmiit makkarin matot! Vain ärsyttävin homma tekemättä, eli hapsujen letitys, joka on uuvuttavaa.. |
Mattojen jälkeen aloin kutomaan saalia, joka onkin jo useampaan otteeseen vilahtanut Instagrammin puolella (elinamannisto)! Olen ihan megafiiliksissä tästä ihanuudesta ja voisin tehdä näitä vaikka tuhat! Saalin kutominen on melko helppoa vaikka (tässä mallissa) käytetäänkin kuutta "polkusta" ja on kuvio jota toistetaan. Vaikeinta tässä on saada reunat näyttämään hyviltä ja tasaisilta. Saalin loimi ja kude ovat molemmat villaa, joten lämpöinen tämä on varmasti!
Ja kuten huomata saattaa mustavalkoisuus pakkomielteeni vaan kasvaa näitä ihanuuksia tehdessä.. Tämä saali on siis vielä keskeneräinen, mutta toivon että saisin sen kotiin jouluksi <3
Olemme tehneet myös välillä muutakin kuin kutoneet ja viime maanantaina kokoonnuimmekin Taitokeskuksessa tiskirättien ja mosaiikkilyhtyjen merkeissä ja tietenkin mielettömän hyvän seuran! Valmiista lyhdyistä valitettavasti ei ole kuvia, koska itse en (jostain kummansyystä) tehnyt sellaista. Tiskirätin kuitenkin painoin tuollaisella söpöllä sydänsapluunalla ja siitä tuli oikein kiva! Muillekkin tuli enemmän ja vähemmän onnistuneita rättejä ja ilta oli muutenkin erittäin mukava ja rattoisa, näitä ehdottomasti lisää!
Ennen joulua olisi tarkoitus myös aloittaa vielä himmelin tekeminen oljista, josta olen myös ihan mielettömän innoissani! Kunnon "vanhanajan" himmeli! Ja arvatkaa vaan ketä tätä ehdotti meidän opettajalle ;)
Mutta nyt voin todeta että, tämän parempaa harrastusta en voisi itselleni suoda: mieletöntä seuraa ja mahtavia persoonia, saa nähdä kättensä jäljen ja tuntea oppivansa uutta ja osaavansa ihan mahtavia juttuja!
Suosittelenkin kaikille käsityönystäville tätä harrastusta lämmöllä, sillä vain taivas on rajana minkälaisen maton, liinan, saalin, huivin, keinutuolin maton tai vaikka verhot kangaspuilla voi kutoa!
Translation: I LOVE my hobby!!! <3