sunnuntai 28. elokuuta 2016

KONMARI - SIIVOUKSEN ELÄMÄNMULISTAVA TAIKA








Olin jo alkukesästä päättänyt että viimeistään syksyllä teen suursiivouksen kotona ja laitan paikat kuntoon. Haaveilin siis kodista joka on helppo siivota, eikä siivoamista tarvitse aloittaa aina sillä, että raivaa ensin valtavan määrän tavaraa pois siivouksen tieltä. Tiesin että kodistamme löytyy paljon "turhaa" tavaraa ja juuri niistä halusin päästä eroon. 

Luinkin tuossa parisen viikkoa sitten sunnuntaiyönä KonMari Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan. Kirjassa KonMari eli Japanilainen Marie Kondo kertoo miten koti järjestetään kuntoon vaihe vaiheelta. Säilytetään vaan ne rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat, sillä järjestys ja turhasta tavarasta luopuminen tuo energiaa ja parantaa elämänlaatua. Ja kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei pitäsi enää koskaan syntyä ja siivouksen elämänmullistava taika lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiiviisia asioita. Osui ja upposi minuun! 

Maanantaina alkoi sitten raivaus. Kirjassa kehotettiin aloittamaan järjestely ja siivoaminen vaatteista, jotka ovat yleisimmin vähiten tunteita herättäviä ja helpoimpia heittää pois. Itselleni vaatteet, joita on paljon - ja joihin kaikkiin tuntui liittyvän enemmän tai vähemmän muistoja ja tuntoja, päätin suosiolla jättää viimeiseksi.








Marie Kondo suosittelee siivouksen tehtävän yhdellä rykäyksellä ja tuoteryhmä kerrallaan. Kun kaikki ryhmät on käyty läpi, sen jälkeen vasta aletaan laittamaan tavaroita paikoilleen. Yksi iso ongelma joka löytyy varmasti useimmista kodeista on se että samoja tavaroita löytyy monesta paikkaa, joten tavaran oikeaa ja rehellistä määrää on vaikea hahmottaa. Itse koin kuitenkin järkeväksi (minulle) tehdä siivouksen pääsääntöisesti huone kerrallaan, koska meillä oli jo aika hyvin jokaiselle tavararyhmälle oma paikka, toki joitain kirjoja löytyi makkarista vaikka niiden paikka on työhuonessa, miehen työkaluja työhuoneesta ja kodinhoitohuoneesta, mutta suurimmalta osalta tavarat oli jo niissä huoneissa missä pitikin. 

Aloitinkin ensimmäisenä keittiöstä, joka oli itselleni se helpoin, josta siirryin työhuoneeseen ja olkkariin, kylppäriin ja vessaan, kodinhoitohuoneeseen/eteiseen, toiseen eteiseen ja viimeisenä makkariin ja vaatehuoneeseen. Ensin kävin kaikki tavarat jokaisesta huoneesta läpi puhdistaen samalla hyllyt ym. ja järjestelin tavarat paikoilleen. Viimeisenä tein vielä kokonaisvaltaisen siivouksen koko taloon - imuroin, pesin, lakaisin, hinkkasin, puhdistin ja kiillotin. 








Tavaran pois heittäminen voi tuntua vaikealta, varsinkin kun niihin liittyy usein muistoja ja tunteita. Toinen vaikeus pois heittämisessä on se että, jos vielä joskus tarvitseekin kyseistä tavaraa. Kondo kertoo kirjassaan että jokaisen tavaran kohdalla on kysyttävä tuottaako se itselle iloa, ja jos ei heitetään se pois, jos tuottaa se säilytetään. Kaikki tavarat eivät millään voi tuottaa iloa, mutta ovat kuitenkin tarpeellisia kuten vaikka siivousrätit ja vessapaperi. Mietin kuitenkin että näistäkin asioista voi tehdä iloa tuottavia, kun seuraavan kerran hankkiessaan esim. tiskirätin, ei otakkaan sitä perinteistä kolmen rätin keltainen, punainen vihreä -settiä, vaan vaikka virkkaa itse sen rätin! Vessapaperit voi piilottaa kivaan säilytyslaatikkoon ja niin edelleen. 

Usean tunteita ja muistoja herättävien tuotteiden kohdalla itse mietin juurikin sitä että miksi säilytän kyseisiä tuotteita vaikka ne ei tuota mitään iloa minulle, päinvastoin? Näistä tavaroista suurinosa oli vielä sellaisia että en edes muistanut niiden olemassaoloa ja sellaisia joita olin lahjaksi saanut mutta en välittänyt niistä. Miksi ihmeessä siis säilyttäisin ne, no siksi koska olen saanut ne tärkeältä ihmiseltä tai tehnyt sen itse. Kondo sanoo kirjassa että pois heitettäviä tavaroita tulisi kiittää niiden olemassa olosta ja siitä että niiden antajalle ne ovat sillä hetkellä tuottaneet iloa ja itselle ehkä joskus aiemmin. Olen saanut myös paljon sellaista lahjaksi mikä tuottaa itselleni iloa joka päivä ja tottakai pidän ne, eli voin siis helposti laittaa pois ne mistä en oikeasti välitä. 








Toinen juttu on sitten tosiaan ne tavarat joita KUVITTELEE tarvitsevansa vielä joskus. Näitä löytyi itseltäni paljon työhuoneesta ja sieltä vaatehuoneesta. Itse olen sitä ikäluokkaa jonka vanhemmille on iskostunut päähän se että kaikki pitää säilyttää ja jotain vielä voi tarvita joskus eli mitään ei heitetä pois. Paikat on täynnä tavaraa jota ei ikinä käytetä tai tarvita. Ja helposti tämä kotona opittu jatkuu myös omassa kodissa. Tämä oli juuri yksi niistä syistä jonka takia aloin siivousta tekemään, en halua että kotini pursuaa tavaraa nyt tai koskaan. Näiden "tarvitsen ehkä joskus tavaroiden" kohdalla olin todella kriittinen. Heitin tavaraa todella paljon pois ja osan laitoin kiertoon. 









Sain urakkani tehtyä viidessä päivässä. En voisi olla onnellisempi ja iloisempi - voisiko sanoa - "uudesta", puhtaasta ja järjestyksestä olevasta kodistamme! Siivous ja järjestely vaatii halua, pitkäjänteisyyttä ja sitä että on valmis luopumaan turhasta tavarasta. Turhan tavaran tilalle saa kodissa ne tavarat jotka oikeasti tuottavat iloa ja itse sain tilaa myös  henkiselle hyvinvoinnille.. tilaa hengittää kotona. Tavaran pois heittäminen helpottuu kokoajan prosessin myötä, kun näkee miten valmista tulee ja se fiilis kun tuntee että taakka kevenee kokoajan harteilta.

Ainoa ahdistus jota koin siivouksen aikana oli se että kuinka paljon olin käyttänyt rahaa kaikkeen pois heittämääni tavaraan, ja että minulla olisi varmaan samat säkkimäärät rahaa, kun oli tavaraa, jos olisin jättänyt kaikki kyseiset tavarat ostamatta. Tämä herätti entistä enemmän itseni siihen mitä ostan jatkossa ja mistä syistä. Ja vaikka voi kuulostaakin ehkä jopa vähän törkeältä, mutta aion pitää myös huolen siitä että jatkossa saan ainoastaan vai niitä toivottuja juttuja lahjaksi tai sitten lahjan antaja voi jättää vaikka lahjan mielummin kokonaan antamatta. 








Nyt kun jokaisella tavaralla on se oma paikka, on järjestyksen ylläpitäminen seuraava haaste. Tärkeintä on laittaa tavara heti käytön jälkeen omaan paikkaansa ja siivota jälkensä samantien. Tämä on siis todella haaste ja rassaa meillä varmasti alkuun molempien, sekä miehen että omia hermojani. Lähinnä sillä tapaa, että joudun sanomaan siitä miehelle (tavaroiden takaisin laittamisesta) ja harmittelen miksi näin tapahdu ilman pyytämättä. Itse taas saan varmasti kuulla esim. siitä että miksi pesuhuoneen lattiakaivo on taas täynnä hiuksia. Uskon kuitenkin että myös me opimme tähän, kun huomaamme kuinka helppoa juurikin se siivoaminen on ja sen että aina on yleisesti siistin näköistä, kun tavarat on omilla paikoillaan!


Ympyrä on siis sulkeutunut - sain sen mitä halusin- järjestyksessä ja turhasta tavarasta siistin kodin, joka nyt vaan pitää pitää myös siistinä ja järjestyksessä! :) Suosittelen tätä kirjaa todella lämpimästi ihan kaikille, kunnon siivous, järjestely ja turhasta tavarasta luopuminen - sillä on todella elämän mullistava vaikutus! 





//E