DIY: LINEN CURTAINS

 

 

Habitaressa, messuosastollakin (klik) olleet pellavaverhot löysivät tiensä meidän makkariin! Olen haaveillut ikuisuuden pellavaisista verhoista ja kun tämän kankaan näin olin myyty. SOLD! :D Kangas on ostettu Jättirätistä, josta mm. olemme isän kanssa ostaneet myös kankaan olohuoneen mustiin sekä valkoisiin makkarin verhoihin. Valkoiset verhot jäävät pellavaisten kaveriksi ikkunaan, koska pellavaiset eivät yksinään pimennä tarpeeksi.

Halusin että pellavaverhot ovat sen verran pidemmät että peittävät valkoiset verhot taakseen. Olisin halunnut että ovat jopa niin pitkät että lepäisivät ihan lattialla, mutta käytännön syistä tein verhoista vain lattiaa hipovat. Nämä ovat myös ensimmäiset verhot käytössäni joissa on rypytysnauha. Se onkin melkein pakollinen, koska verhot ovat 3 metriä leveät "normaalin" 1,5m sijasta. Halusin myös jättää verhojen sivut kääntämättä, koska tuo hapsureunus on mielestäni niin sympaattinen, eikä purkaudu. 

Pellavaverhot tuovat mukavaa pehmeyttä ja kerroksellisuutta makuuhuoneeseemme. Nämä verhot sopivat mielestäni yhtä hyvin esimerkiksi olohuoneeseemmekin, jos joskus kaipaan vaihtelua! Alan olla muutenkin tyytyväinen makuuhuoneemme sisustukseen, joskaan sängynpäätyprojekti ei ole edes vielä startannut. Mutta en halua hätäillä asian kanssa, odotan vielä sitä oikeaa ratkaisua!




//E

 

INSPIRATION: LUSH

"Muovien osuus kotitalouksien sekajätteistä oli Suomessa vuonna 2015 yhteensä noin 16%. Se on noin 28,4 kg asukasta kohden vuodessa."

"Vuoteen 2050 mennessä merissämme on enemmän muovia, kuin kaloja. Peitämme planeettamme jätteisiin."

 

Nämä kaksi lausetta ovat herättäneet itseni vielä paremmin ja konkreettisemmin siihen, että haluan tehdä oman osuuteni planeettamme hyväksi ja yksinkertaisesti rakkaan Suomen takia. Minua oli jo ahdistanut pitkään se kuinka paljon heitämme muovia roskiin ja todellisuudessa 95% meidän talouden jätteestä onkin pelkkää muovia. Kaikki mahdollinen minkä pystyy polttamaan, poltamme ja biojätettä meille tulee oikeastaan ainoastaan vain suodatinpusseista. Niin ja tietenkin lehdet, lasi, metalli ja vaatteet yms. viedään kierrätykseen.

Päädyin Lushiin ensimmäisen kerran syyskuisella keikkareissulla Helsinkiin. Kiinnostuksen liikettä kohtaan herätti ikkunassa olleet käytetyt hoitoaine- ja shampoopullot. Nehän ovat juuri elintarvikemuovin lisäksi pakkauksia, joita meillä kuluu paljon.

Ensimmäisellä kerralla mukaan ei tarttunut vielä mitään tuotteita, koska halusin ensin tutustua konseptiin ja ylipäätään siihen onko tuotteet itselleni sopivia. Nappasinkin mukaani Lushista heidän The Naked Truth- kataloginsa ja sen luettuani olin myyty. En muista koska olisin ollut yhtä fiiliksissä jostain asiasta näin paljon!!! Jo pelkästään ajatus siitä että hiustenpesuun on olemassa PALAshampoota ja PALAhoitoainetta sai minut kihisemään innosta! Miksen ollut tiennyt tästä aiemmin?

Eniten arvostan Lushissa ekologisuutta (ja kaikkea siihen liittyvää aina tuotteiden pakkauksettomuudesta - niiden kierrätykseen ym), sitä että tuotteet ovat tehty käsin, reilua ja rehellistä asiakaspalvelua ja ennen kaikkea avoimmuutta asioista ja tuotteista. Myös se että Lush ei testaa tuotteitaan eläimillä ja käyttää tuotteissaan paljon luomua on todella tärkeitä arvoja.

Lushilla on kaksi myymälää Suomessa ja molemmat sijaitsevat Helsingissä, kävi kuitenkin tuuri, koska Lush löytyi myös Roomasta, josta kävin ostamassa hiuksille tarkoitetun palashampoon. Sain myymälässä todella hyvää palvelua miesmyyjältä, joka ensin kartoitti tarpeeni ja toiveeni ja testasi sitten tuotteita kädelleni. Suosittelen ehdottomasti menemään myymälään ostamaan tuotteita, jossa niitä pystyy tosiaan testaamaan ja saa asiantuntevaa palvelua. Lushilla kuitenkin on myös verkkokauppa KLIK, josta löytyy ihan valtavasti informaatiota ja laaja tuotevalikoima.

Itse olen käyttänyt palashampoota vasta muutaman kerran ja ajattelinkin tehdä siitä ja sen käyttökokemuksista postauksen myöhemmin. Tärkeintä tässä kaikessa kuitenkin on se miten paljon pystymme jatkossa vähentämään omalla tahollamme muovipakkauksien määrä löydettyäni Lushin. Palashampoon pitäisi kestää noin 80 pesua ja käytön jälkeen siitä ei jää jäljelle mitään. 
Seuraavalla Helsingin/Lushin reissulla on tarkoitus hommata myös miehelle oma suihkupalashampoo, tutustua paremmin muihinkin pakkauksettomiin tuotteisiin ja ostaa ainakin palahoitoaine ja ehkä jotain pukinkonttiinkin. ;)


Ja sitten seuraavaksi aionkin alkaa ottaa selvää miten päästä eroon vielä lopuistakin muovijätteistä (niiden joutumatta kaatopaikalle) ja lähinnä juuri niistä elintarvikemuovipakkauksista.




//E




Kuvat ja kursiivilla olevat tekstit LUSH

YAYOI KUSAMA

Nyt täytyy heittää ilmoille menovinkki! Helsingin taidemuseossa on tällä hetkeillä meneillään japanilaisen Yayoi Kusaman näyttely, joka myös tunnetaan ns. pilkkutaiteilijana. Itse "löysin" Kusaman vasta hiljattain, kun katsoin hänestä kertovan dokumentin Yle Areenasta. Todella mielenkiintoinen persoona ja aivan upeita töitä! Näyttely on HAM:issa vielä tammikuun loppuun asti ja nyt pitää ehdottomasti alkaa suunnittelemaan stadin reissua. Ja suosittelen katsomaan myös Yle Areenasta vaikka vähän pohjustukseksi tuon dokumentin. :)

Yayoi Kusama: In Infinity

HAMin vuosi 2016 huipentuu japanilaisen Yayoi Kusaman (s. 1929) takautuvaan näyttelyyn. Näyttely koostuu taiteilijan merkittävimmistä teoksista, joihin kuuluu maalauksia, veistoksia ja installaatioita.
In Infinity on ensimmäinen suuri retrospektiivinen katsaus Suomessa Kusaman taiteeseen. Näyttely kattaa taiteilijan uran varhaiselta 1950-luvulta nykypäivään.







Onkos joku jo ehinyt näyttelyssä käydä, tai onko tarkoitus mennä? :)




P.S. Huomasinpas äsken facea selatessani, että HAM:issa on tänään ilmainen sisäänpääsy klo. 16-19 kaikkiin näyttelyihin!!! 





//E

ROME DAY 2.

 

 

Päivä numero kaksi vietettiin melkeinpä Vatikaanissa. Emme olleet ostaneet opastettua kierrosta valmiiksi, joten lähdimme vähän randomilla katselemaan mihin päätyisimme. Tarkoituksena oli kävellä Vatikaaniin asti hotellilta, mutta jo Piazza Rebubblicalle päästyämme mutkien kautta (matkaa hotellilta ehkä 0,5km. :D) päätimme suosiolla ottaa taksin. Ja metro tai paikallisbussi ei olisi tullut kuuloonkaan, en osaa edes Helsingissä julkisilla matkustaa, saati sitten Roomassa!! :D 

 

Meitä varoiteltiin taksikuskien ehdottelemista listahinnoista ja pitämään silmät taksamittarissa. Kun taksiin hyppäsimme mittarissa oli 3€ aloitusmaksu, joka onkin ihan normaalia Roomassa, alkutaksaan toki vaikuttaa myös kellonaika. Illalla taksa on korkeampi. Juuri kun olimme kaartamassa Vatikaanin eteen, taksikuski sammutti mittarin!! Olin juuri katsonut mittaria ja siinä oli ollut 8.70€. Kuski alkoi pyytämään meiltä kymmentä euroa, mutta kohteliaasti sanoin, että mittarissahan oli 8.70€. Kuski hermostui ja sanoi että siihen lisätään vielä aloitusmaksu 3€ eli maksakaa 10€. Yritin vielä selittää että kolme euroahan oli ollut jo mittarissa kun hyppäsimme kyytiin, mutta hän korotti edelleen ääntään penäten kymppiä. Annoimme kympin ja hyppäsimme kyydistä pois. Noh, meitä oli sitten kusetettu, mutta ei onneksi pahasti. :D

 

 

Taksikyyti ei sovi sitten heikkohermoisille ollenkaan. Meno oli aikas mielenkiintoista, mutta meni ainakin hujauksessa! :D Roomassa on katuvaloja joo, mutta jalankulkijat eivät niitä noudata sitten yhtään ja luikkivat jokaisesta mahdollisesta välistä tien yli. Kun bussit, jalankulkijat, autot ja skootterit kaikki menivät pitkin Via Nazionalea miten sattuu, välillä montakin eri kapistusta yhdellä kaistalla, saattoi vaan odottaa että koska rysähtää. Vilkkua ei käytetä ja ohitteleminen on sallittua missä vaan ja miten vaan. Myös pysäköidä saa mihin vaan, vaikka mutkaan ja autojen väleihin molempiin päihin mahtui ainoastaan sunnuntain Hesari. Autoja kuulemma pidetäänkin vapaalla, jotta niitä voidaan tuupata että itse pääsee pois. Sen näköisiä autot sitten olivatkin, että niitä oli "vähän" tuupittu. :D

Pietarin kirkon aukion edusta oli täynnä jos jonkinmoista kierroksien kaupusteliaa. Näytimme varmasti vähän hukassa olevilta ja sitä kyllä olimmekin, kun nuorimies tuli meiltä kyselemään olimmeko halukkaita menemään kierrokselle. Olin ensin että apua tuo aikoo nyt kyniä meiltä rahat pois, mutta kertoi kierroksen kulusta ja mitä se maksaa ym. hyvin kohteliaasti. Hän vei meidät "kädestä pitäen" ostamaan lippuja heidän toimistoon, jossa oli alakerrassa myös pieni kauppa missä myytiin kortteja ja matkamuistoja. Nyt on pakko myöntää ettei ole hajuakaan tämän paikan nimestä josta kierroksen ostimme, mutta nämä "sisälleheittäjät" olivat pukeuteneet vähän heijastinliivien näköisiin vihreisiin liiveihin. :D Jäimme ulos odottamaan kierroksen alkua, kun törmäsimme samassa koneessa tulleisiin suomalaisiin, varmistuimme siitä että meitä ei olla kusetettu. :D Kierroksemme maksoi 41 € nokka ja oli samaa luokkaa kuin netistä katsomani opastettujen kierroksien hinnat.

Pietarin kirkon aukiolta ei kannata ostaa mitään, koska kaikki siellä on ihan superkallista, tietenkin. Vesipullon hinta mm. määräytyy sen mukaan mitä lämpömittari näyttää. Valokuvaus oli sallittua muualla paitsi Sikstuksen kappelissa. Niissä paikoissa missä oli maalauksia, ei saanut käyttää salamaa, mutta muuten kuvia sai ottaa. Myös pukeutua piti asiallisesti ja mm. polvet ja olkapäät pitää olla peitettyinä ja hattua ei saanut käyttää.
 

Ensin menimme Vatikaanin museoihin, joka on kyllä paikkana sellainen mikä pitää kokea ja nähdä itse. Museot koostuvat viiden vuosisadan aikana kerätyistä lukuisista kokoelmista. Galleria Degli Arazzi oli omasta mielestä yksi mielenkiintoisimmista paikoista museossa; seinät ovat täynnä seinävaatteita ja katot maalauksia. Myös Galleria Delle Carte Geografiche oli hämmästyttävä upeine kartta maalauksineen. Kierroksesta olisi varmasti saanut enemmän irti jos opas olisi ollut suomalainen ja vähemmän pitkäveteinen. :D Meillä oli siis korvanappi, josta kuuntelimme oppaan höpinää.

Sikstuksen kappeli oli myöskin aivan upea. Siellä ei tosiaan saanut ottaa kuvia, mutta googleen vaan "Viimeinen Tuomio" tai Sikstuksen kappeli, niin kuvaa löytyy. Opas selitti valehtelematta 45 min Sikstuksen kappelin freskoista ennen sisäänmenoa ja se oli todella puuduttavaa ja turhaa. Ymmärrän toisaalta asian, koska kappelissa piti olla hiljaa, mutta eiköhän jokainen osaa ottaa itse selvää maalauksista joko etukäteen tai jälkeen päin.

Sikstuksen kappelista poistuttaessa olimme eksyneet muista ja oppaasta. :D Kappelissa oli niin paljon ihmisiä ja meni vähän ohi, minne oli tarkoitus lähteä seuraavaksi. Nooh, eipä tarvinnut kuunnella enää paasausta. :D Löysimme tien ulos ja päätimme mennä omin nokkinemme Pietarin kirkkoon. 

Kirkkoon, kuten muuten museoonkin on turvatarkastus. Kirkkoon jonotettiin noin 10 min vaikka jonoon mentäessä ajattelin sen kestävän vähintään 30 min. Jono kulkee nopesti, eikä sen pituutta kannata säikähtää. Pietarin kirkko oli kuitenkin mielestäni Vatikaanin hienoin nähtävyys ja vielä ilmainen sellainen, joten ainakin siellä kannattaa käydä. Ja vaikka kirkko onkin turistinähtävyys, pidetään siellä kokoajan jumalanpalveluksia. Olimme Vatikaanissa yhteensä varmaan noin viitisen tuntia ja huh huh oli aika rankka kierros vaikka todella upeaa ja paljon nähtävää olikin.

Vatikaanikierroksen jälkeen oli pakko lähteä metsästämään ruokaa ja otimmekin suunnaksi keskustan. Ohitimme matkallamme mm. Castel Sant´Angelon ja kuljimme pitkin Tiberjoen reunaa. Päädyimme Espanjalaisille portaille Piazza di Spagnalle, jossa levähdimme hetken ja jatkoimme matkaa kohti Piazza Barberiinia, jonka läheisyydessä ravintolan piti sijaita. Kello oli tässä vaiheessa 5 paikkeilla ja olimme syöneet aamulla puoli 9 maissa aamupalan ja muuten päivän aikana yhdet banaanit. Päätimme kuitenkin mennä ensimmäiseen paikkaan joka näyttäisi siltä että syömäkelposta ruokaa saisi, ennen kuin täysin pökertyisimme.

Ravintola oli ihan ok jos tykkää pakastepizzasta, nimittäin siltä pizza maistui. Palvelu oli hyvää ja hinnat kohtuulliset, mutta ruoassa oli parantamisen varaa. Ravintolasta sai myös gluteenitonta pizzaa ja tilasimmekin äidin kanssa samat pizzat, mutta hän gluteenittoman version. Kahvi oli kylläkin kallista, nimittäin cappuccinosta sai pulittaa 4,5 € pikkukupillisesta. Piazza Barberinin laidalla sijaitsi ihana White Cafè, josta kävin vielä ruoan päätteeksi hakemassa gelatoa. MUMS! Kahden maun gelato maksoi 3,5 € ja makuja oli todella paljon ja myös sorbetteja. Gelato oli todella iso joten peukku myös sille! Nettisivuja en kyseiselle paikalle löytänyt, mutta sieltä olisi ilmeisesti saanut myös ruokaa.

 

Meidän piti lähteä vielä takaisin Spagnan laitamille shoppaamaan, mutta olimme molemmat sen verran uuvuksissa Vatikaanista, että päätimme lähteä suunnistamaan kohti hotlaa. Ihan suorinta reittiä perille ei päästy :D mutta päästiin kuitenkin. Tämä päivä on ehdottomasti yksi niistä, mitä muistellaan vielä vuosien päästä. :)




//E