keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

KOTI KUIN VIIDAKKO






Heippa pitkästä aikaa! Viimeiset pari kuukautta on tullut keskityttyä oikeastaan pelkästään töihin ja "muu elämä" on tästä syystä jäänyt vähemmälle. Ja vielä kliseinen lausahdus tähän perään; aika kuluu jäätävää vauhtia, päivät ja viikot tuntuu menevän ohi liian nopeaan. Nyt aion ottaa kunnon skarppauksen ja muistella mitä tuli luvattua uutena vuotena. Mutta ei siitä sen enempää, nyt on sellainen hyvä fiilis päällä ja että juttua riittää ja kuvia tekisi mieli räiskiä niin että sormeen sattuu! :D Ja sitten itse asiaan;








Kun koti on jo melkein viidakko, etkä pysty lopettamaan kasvien "haalimista".. siinä pisteessä olen. Lähes kaikilla (melkein neljälläkymmenellä :D) kasvillani on joku tarina tai niihin liittyy muisto.. Yhden ostin koulutyötä varten, yhden sain entiseltä työnantajaltani, kaksi äidiltä syntymäpäivälahjaksi. Saintpauliat muistuttaa mummostani, jolla oli aina niitä kasvamassa. Kävimme siskontytön kanssa valitsemassa yhdessä molemmille lähikukkakaupasta viherkasvit. Yksi kasvi on ostettu entisestä työpaikasta ja toinen taas itselle lahjaksi onnistumisesta elämässä tai elämänmuutoksen yhteydessä. Ymmärrättehän?








Kasvit tuottavat itselleni ihan valtavasti iloa ja niiden kasvua on mukava seurata. Koen myös onnistumisen tunnetta, kun näen uusia lehtiä pukkaavan jatkuvasti! Kasvit eivät ole siis itselleni "pelkkiä kasveja", vaan saan niistä valtavasti energiaa, hyvää oloa ja -mieltä ja ne ovat täynnä muistoja ja tunteita sekä tarinoita. <3 Eli kun haalin kasveja, haalin ja vaalin myös samalla elämää. 










Kepeää keskiviikkoa!

 

//E