sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

HELPPO JA NOPEA SOSEKEITTO






Tällä kertaa kokeilevan kokin keittiössä oli tuoreet ainekset loppu ja mietin kuumeisesti mistä saisin väsättyä nopeasti ruokaa itselleni. No pakkasesta tietenkin! Sieltä löyti sopivasti muutama pussi porkkana-kukkakaali-parsakaali sekoitusta ja yksi pussillinen keittojuureksia. Näistähän sitten syntyi kasvissosekeitto!

Myönnän että ostan suomalaisia pakastevihanneksia, jotka on pakattu muoviseen pussiin, mutta teen niin mielummin kuin ostaisin ulkolaisia tuoreena, jotka kuitenkin on useimmiten pakattu myös muoviin.






Reseptiikka on niinkin yksinkertainen että kattilaan noin litra vettä, kasvisliemikuutio (jonka haluasin opetella korvaamaan jollain muulla) ja kaikkien pussien sisältö kiehuvaan veteen. Kauaa ei tarvii kiehua ja sitten vaan blendataan. Joukkoon 2,5dl kaurakermaa ja sopivasti oman maun mukaisia mausteita. Itse käytin mustapippuria, inkivääriä, basilikaa, rakuunaa, ripaus kanelia ja hiukan suolaa. Hetken saa vielä hiljalleen kiehua ja avot! 

Sosekeitoista on tullut ihan joka viikkoisia vakkareita ruokalistallani, sillä niitä on niin helppo tehdä ja myös nopea vähän tietysti aineksista riippuen.






Ulkonäkö ei ollut mikään herkullisin, mutta maku kylläkin. Välillä on hyvä ja kiva mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta tietysti fiksusti!


 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

DIY: TOPPISKASSI






Hellureijaa!

Ihastuin upeaan Suomalaisen RH:n Big Book Bagiin ja päätin ommella itselleni kassista inspiroituneena oman version! Tarkoituksenani oli hankkia materiaalit käytettynä, mutta sopivaa takkia yms. materiaalia, josta kassin olisi voinut valmistaa, ei hanakan etsinnän jälkeen löytynyt. Myönnettäköön, että olin ehkä vain noin kuukaudenpäivät sopivaa materiaalia kirppiksiltä etsinyt, saatan olla vähän kärsimätön, mutta mutta..  

Taannoisella Loimaan kirppiskierroksella matkalla vastaan sitten osui sopivasti kangaskauppa ja sieltähän löytyi aivan juurikin kiva kangas kassiini. Kustannuksetkin jäivät onnekseni minimalistisiksi, vaikka sekä kangas että kahvat lähtivät kaupasta matkaan. Loistavaa!

Loimaa-kierros oli muuten hyvä! Suosittelen lämmöllä supersympaattista pikkuista Normaloa, jossa myydään lankoja ja muita kutomavälineitä ja sen tiloissa toimii myöskin kudonta-asema! Kauppaa pitää herttainen vanhempi pariskunta Loimijoenrannassa. Ison iso peukku myös Ravintola Loimirannalle, jossa piipahdimme lounaalla! 6/5 ruoka, palvelu, kaikki! 






Mutta vielä kassiin! Ohje on ihan omasta päästä ja vuorittaa se toki piti. Vuoreksi valikoitui Marimekon kirppistelty kangas, jonka olen löytänyt jo vuosia vuosia sitten. Kassin koko on; leveys 49cm ja korkeus 46cm ja kahvojen pituus 80cm!

Mietin ensin että tuliko kassista liian iso, mutta äh, se on just hyvä! Ja olen lopputulokseen muutenkin tosi tyytyväinen. Saattaapi olla että kassi kiilasi aikas kirkkaasti lemppariksi, käytössä se toki vielä varmistuu!  







perjantai 22. helmikuuta 2019

KOULULAINEN







Tapansa mukaisesti vuosi on vaihtunut seuraavaan ja otsikosta voikin päätellä mikä tällä hetkellä on IN, heh! :D

Reilun kolmen vuoden tauon jälkeen olen päättänyt palata takaisin koulunpenkille! Ajatus on muhistellut päässä loppusyksystä asti ja tammikuun alusta sain vihreää valoa opintovapaalle. Opiskelijaelämä ja elämänmuutos HERE I COME!

En ollut oikeastaan edes pitänyt mahdollisena sitä että palaisin vielä koulunpenkille tai ainakaan "näin pian", mutta sitten tuli vaan se tunne. Tunne, että on valmis uudelle matkalle. Tietyllä tavalla ajattelin, että nyt alkaa olemaan iän puolesta viimeiset hetket opiskella. Mutta en kuitenkaan torppaisi koskaan muiden ideaa opiskella uutta ammattia vaikka 60 vuotiaana. :D Suomi on siitä mahtava maa että täällä opiskelu on ilmaista ja kouluttautua voi minkä ikäisenä tahansa.

Opiskeluni alkaa 1.4, enkä millään malttaisi enää odottaa sinne asti! Vaikka yllä mainitsin palaavani koulunpenkille, ei opiskeluni tule oikeastaan konkreettisesti olemaan sitä juuri ollenkaan. Koko opiskelun ajan olen työelämässä harjoittelijana ja sitä koulussa istumista on todella vähän, jonka uskon ja tiedän olevan mulle just se oikea kombo! Olen superinnoissani ja samalla myös jännittää. Mutta eikös se aina mene niin, että tunteet heittelee rajusti uuden äärellä ja ison elämänmuutoksen edessä?